Maanantai-ilta meni hieman kärvistellessä, koska olisin halunnut vielä syödä jotain, mutta selvisin kunnialla. Nukkumaan en taaskaan mennyt ajoissa; yöunien saldoksi tuli 6,5 tuntia. Aamulla olin väsynyt, mutta energinen. Aamupäivällä töissä nukutti, mutta se meni ohi ja piristyin iltaa kohti. Päiväunillekaan ei tehnyt mieli, vaikka helposti sorrun nukkumaan työpäivän jälkeen. Ystäväni tuli istumaan iltaa (emme syöneet mitään!) Joten pysyin dieetissä vallan hyvin. Ilta venyi, joten unien näkemiseen sain käyttää taas vain 6,5 tuntia.

Tänä aamuna heräsin kuitenkin energisenä ja yllättäen myös pirteänä. Aamu alkoi pirtelöllä ja levädriksulla, sekä vihreällä teellä. Olo tuntui muutenkin kevyeltä, ihan kuin olisin laihtunut. Myös peili kertoi vatsan pienentyneen hieman. Ainakin nesteitä ja turvotusta on lähtenyt. Vaa'alla en käy, koska minua ei kiinnosta muutaman sadan gramman tai parin kilonkaan heittelyt, vaan ainoastaan se mikä näkyy peilistä. Fiilistelin koko aamun ja työmatkan kevyttä oloa.

Töissä olen juonut kerran päivssä kupillisen kahvia, jossa on myös maitoa mukana. Yritän päästä eroon ainakin siitä maidosta. Tänään minulla oli eväänä kokonaisia hedelmiä ja pähkinöitä. Tiistaina söin niiden kera myös maustamatonta soijajogurttia.

Töiden jälkeen kävin asioilla ja annoin mielihalulle periksi ja ostin pussilisen kuivahedelmiä, joista osa on päällystetty suklaalla. Helkkarin sokeriaddiktio! Oikeasti ainut mikä siinä pussissa himotti oli se suklaa. Minulla on ollut erittäin huono tapa napata melkein joka päivä töiden jälkeen kaupasta mukaan suklaapatukka ja syödä se kotimatkalla. Täytyy ottaa huomiseksi vesipullo mukaan, yritän vaihtaa tavan veden juomiseen.

Mietin kovasti selviytymisstrategiaa perjantaille ja viikonlopulle. Silloin sorrun helposti mässyttämään kaikenlaista. Suunnittelin, että voisin jopa aloittaa sen paaston lauantaiaamuna heti, jolloin selviäisin sen kanssa viikonlopusta ja saisin myös olla rauhassa kotona ekat päivät, jotka ovat luonnollisesti vaikeimmat.

Tänä iltana ei ole tehnyt mieli napostella. Joko alan tottua tähän tai sitten tuo päivällä tapahtunut suklaansyönti on vienyt mielihalut hetkeksi... Lueskelin lisää tuosta levästä ja päätin lisätä "iltapalaksi" toisenkin leävdrinkin eli ruokalusikallinen levää veteen sekoitettuna. Alan onneksi jo tottua sen makuun.

Pakko muuten kirjoittaa vielä, että vatsani on toiminut erittäin hyvin tämän dieetin aikana. Vatsani tulee hyvin helposti kipeäksi, menee sekaisin, kerää ilmaa tai turpoaa. Mitään näistä ei ole esiintynyt ja suoli on toiminut erinomaisesti useamman kerran päivässä. Tähän tietoon onkin hyvä lopettaa.

Valvoin myöhään viikonloppuna, joten en sunnuntainakaan mennyt nukkumaan ajoissa. Yöunet jäivät kuuteen tuntiin. Heräsin aamulla väsyneenä, mutta kuitenkin energisenä, mistä olin todella yllättänyt. Kävin aamulenkillä ja valmistin aamupalaksi hedelmäpirtelön, koska jääkaappini oli lähes tyhjä viikonlopun jäljiltä.

Olen siis jo aloittanut raakojen vihannesten, hedelmien ja marjojen lisäämisen ravintooni. Viime viikolla olen korvannut 1-2 ateriaa tuorepirtelöllä. Mutta esimerkiksi viikonloppuna söin myös leipää, kanakeittoa ja 400g karkkia... eli muuten en ole syömisiäni säännöstellyt. Lisäksi aloin noin kaksi viikkoa sitten juomaan joka aamu levädrinkin eli ruokalusikallisen chlorella-levää veteen sekoitettuna. Toki sen voisi sekoittaa pirtelöönkin, mutta mielestäni levä maistuu niin kaamealle, että en halua pilata ihanaa pirtelöä sillä. Viime viikolla olen myös juonut aamuisin veteen sekoitettua emäsjauhetta.

Pirtelöt olen koostanut niin, että mukana on marjoja, hedelmiä, ehkä kasviksia ja aina jotain vihreää eli tuoreita yrttejä, erilaisia salaatteja, pinaattia jne. Nesteenä on soijamaitoa ja päälle vielä iso loraus kylmäpuristettua öljyä; joko rypsi- tai oliiviöljyä. Soseutan nämä sauvasekottimella ja lisään vielä joukkoon erilaisia siemeniä ja/tai pähkinärouhetta.  Välillä olen laittanut mukaan myös raa'an kananmunan. Jos pirtelön nauttimisen jälkeen on vielä jäänyt nälkä, olen syönyt kourallisen pähkinöitä. Laitoin eilen sinimailasen siemeniä itämään ja yritän saada tällä viikolla myös vehnänorasviljelmän aikaiseksi; näitä on myös tarkoitus lisäillä pirtelöön. Töihin tein tänään evääksi tuorehedelmäsalaatin, jonka koristelin cashew-pähkinöillä ja oliiviöljyllä. Olen tietoinen siitä, että ruokavalioni ei ole kuin tiukkaa raaka-ruokavaliota noudattavilla, mutta se ei ollut tarkoituksenikaan.

Töiden jälkeen kävin kaupassa ja haahuilin siellä ikuisuuden. Kyttäsin hintoja ja tarjouksia, se on jotain mitä en ehkä koskaan tee! Ostin suht edullisia tuoretuotteita ja pakasteita, mukaan tarttui myös pussi kuivattuja goji-marjoja, lisää superfoodia siis. Täydensin myös hieman siemen- ja pähkinävarastoani. Ostosten loppusummaksi tuli 35 euroa ja toivon pärjääväni näillä perjantaihin asti. Toki kaapissani on jo valmiina öljyjä,pähkinöitä, levää ja muuta vastaavaa. Kotiin päästyäni kokkailin taas pirtelön, nyt muistakin aineiksista kuin hedelmistä.

Vähäisistä yöunista huolimatta olen pysynyt pirteänä koko päivän. Töiden jälkeen oli kyllä nälkä, mutta ei uuvuttava nälkä vaan vain enemmäkinn toteamus, "nyt olisi aika taas syödä jotain". Minulle tällaisessa dietissä on ehkä hankalinta juuri se, että pirtelöt ja salaatit kyllä pitävät nälän poissa, mutta varsinaista ähkyä niillä ei saa aikaan. Etenkin illat työpäivän jälkeen ovat minulle vaikeita. Olen tottunut syömään silloin reilusti ja napostelemaan pitkin iltaa. Nytkin tätä kirjoittaessani sorruin hakemaan noin desin goji-marjoja ja maistelen niitä. Tämän enempää en aio kuitenkaan syödä. Tarkoitukseni on juuri opettaa itseni pois tästä turhasta syömisestä ja, juhlahetkiä lukuunottamatta, syödä vain tarpeeseen. Harmittaa ihan, että olen opettanut itselleni tällaisia tyhmiä ruokaan littyviä tottumuksia. Helpommalla pääsisin, jos en olisi koskaan aloittanutkaan, mutta uskon kyllä että kaikki tavat on mahdollista muuttaa.

Oikeastaan kaikki on alkanut jo aikoja sitten. Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta, terveydestä ja meditaatiosta. Olen aina halunnut tehdä työtä, joka on jollakin tavalla arvokasta. Maailma on kuitenkin vienyt mennessään. Nyt aion kuitenkin kääntää elämääni sinne päin, mikä tuntuu oikealta ja omalta.

Aloitan vaikeimmasta eli syömisestä. Suhteeni ruokaan on aina ollut kummallinen. Liitän ruu'an hyvin paljon myös rakkauteen. Rakkaille ihmiselle on mukava laittaa ruokaa, näyttää heille, että välitän. Myös se, että toiset laittavat minulle ruokaa kertoo paljon: "tuo toinen on valmis näkemään eteeni vaivaa".

Ruoka on myös yhteiskunnallinen kannanotto. Aloin vegaaniksi 16-vuotiaana eläinten huonon kohtelun takia. Jaksoinkin useamman vuoden. Sittemmin lipsuin takaisin kasvisruokaa, johon kuuluvat myös kananmunat ja maitotuotteet. Proteiinivillityksen alettua lisäsin ruokavaliooni myös kalan. Hiljattain olen alkanut myös syödä lihaa, jos joku sitä tarjoaa. Kotona kokkaukseni ovat kuitenkin lihattomia. Pääasialliset syyni nykyiseen ruokavalioon liittyvät ympäristön kuormittamiseen (ja tietysti myös opittuun tapaan). Lihan tuottaminen vaatii paljon energiaa. En kuitenkaan halua olla ihmisille vaivaksi, joten helpointa on syödä sitä mitä tarjotaan.

Ruoka on myös pakollinen paha, jota on syötävä joka päivä. Silloinkin kun on kiire, eikä jakaisi rakastaa edes itseään. Olen myös jonkin verran koukussa sokeriin. Karkit ovat niin hyviä. Niillä voi lohduttautua ja juhlia. Elämässäni on ollut kausia, jolloin olen liikkunut paljon, silloin painokin on pysynyt alhaalla. Sitten kun liikunta on jäänyt kilot ovat tulleet takaisin. Varsinaisesti terveyttä en ole koskaan etsinyt ruu'asta. Vegaanikin voi elää pastalla ja kastikkeilla.

Kauniin vartalon lisäksi kaipaan myös hyvää olo. Sitä tunnetta, että on terve ja täynnä elinvoimaa, energiaa, että jaksaa tehdä mitä vaan. Tiedät varmasti mitä tarkoitan. Kehon tulisi olla palvelija, eikä isäntä. 

Lähtötilanteeni ei ole paha. Olen normaalipainossa, ehkä jossain siellä ylärajan alapuolella. Kävelen joka päivä koirien kanssa 1-2 tuntia, joten en ole ihan rapakunnossa. Koska asun yksin omakotitalossa, saan myös hyötyliikuntaa. Liikuntaa en edes aio tällä hetkellä lisätä, vaan tarkoitukseni on löytää sellainen tapa syödä, jolla saan painoni pidettyä kurissä ja kehoni voimaan hyvin. 

Olen jo aloitellut raakaruokakokeiluja ja löytänyt myös superfoodit. Paastoaminen pyörii mielessäni. Tavoitteenani on, että kotona syöty ruoka koostuisi hyvin pitkälle raakaruo'asta.  Edelleen aion syödä kaikkea tarjottua ruokaa ja silloin tällöin käydä ulkona syömässä. En aio orjallisesti noudattaa mitään tiettyä syömissuuntausta vaan etsiä itselleni sopivan tavan syödä. Sokerin ja valkoiset vehnäjauhot (kuten myös hyvin pitkälle muutkin viljat) olisi tarkoitus vähentää ihan minimiin. Aion kyllä myös laihtua, mutta sen tulee tapahtua ruokavalion muutoksen sivutuotteena, tämä ei siis ole laidutuskuuri vaan pysyvä ruokavalion muutos.

Kirjoittelen siis ensi viikolla ruokapäiväkirjaa ja tuntemuksia omasta olostani. Virkistelen myös muistiani paastoamisesta (olen kokeillut sitä joskus) ja siihen ehkä palataan tulevaisuudessa.