Oikeastaan kaikki on alkanut jo aikoja sitten. Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta, terveydestä ja meditaatiosta. Olen aina halunnut tehdä työtä, joka on jollakin tavalla arvokasta. Maailma on kuitenkin vienyt mennessään. Nyt aion kuitenkin kääntää elämääni sinne päin, mikä tuntuu oikealta ja omalta.

Aloitan vaikeimmasta eli syömisestä. Suhteeni ruokaan on aina ollut kummallinen. Liitän ruu'an hyvin paljon myös rakkauteen. Rakkaille ihmiselle on mukava laittaa ruokaa, näyttää heille, että välitän. Myös se, että toiset laittavat minulle ruokaa kertoo paljon: "tuo toinen on valmis näkemään eteeni vaivaa".

Ruoka on myös yhteiskunnallinen kannanotto. Aloin vegaaniksi 16-vuotiaana eläinten huonon kohtelun takia. Jaksoinkin useamman vuoden. Sittemmin lipsuin takaisin kasvisruokaa, johon kuuluvat myös kananmunat ja maitotuotteet. Proteiinivillityksen alettua lisäsin ruokavaliooni myös kalan. Hiljattain olen alkanut myös syödä lihaa, jos joku sitä tarjoaa. Kotona kokkaukseni ovat kuitenkin lihattomia. Pääasialliset syyni nykyiseen ruokavalioon liittyvät ympäristön kuormittamiseen (ja tietysti myös opittuun tapaan). Lihan tuottaminen vaatii paljon energiaa. En kuitenkaan halua olla ihmisille vaivaksi, joten helpointa on syödä sitä mitä tarjotaan.

Ruoka on myös pakollinen paha, jota on syötävä joka päivä. Silloinkin kun on kiire, eikä jakaisi rakastaa edes itseään. Olen myös jonkin verran koukussa sokeriin. Karkit ovat niin hyviä. Niillä voi lohduttautua ja juhlia. Elämässäni on ollut kausia, jolloin olen liikkunut paljon, silloin painokin on pysynyt alhaalla. Sitten kun liikunta on jäänyt kilot ovat tulleet takaisin. Varsinaisesti terveyttä en ole koskaan etsinyt ruu'asta. Vegaanikin voi elää pastalla ja kastikkeilla.

Kauniin vartalon lisäksi kaipaan myös hyvää olo. Sitä tunnetta, että on terve ja täynnä elinvoimaa, energiaa, että jaksaa tehdä mitä vaan. Tiedät varmasti mitä tarkoitan. Kehon tulisi olla palvelija, eikä isäntä. 

Lähtötilanteeni ei ole paha. Olen normaalipainossa, ehkä jossain siellä ylärajan alapuolella. Kävelen joka päivä koirien kanssa 1-2 tuntia, joten en ole ihan rapakunnossa. Koska asun yksin omakotitalossa, saan myös hyötyliikuntaa. Liikuntaa en edes aio tällä hetkellä lisätä, vaan tarkoitukseni on löytää sellainen tapa syödä, jolla saan painoni pidettyä kurissä ja kehoni voimaan hyvin. 

Olen jo aloitellut raakaruokakokeiluja ja löytänyt myös superfoodit. Paastoaminen pyörii mielessäni. Tavoitteenani on, että kotona syöty ruoka koostuisi hyvin pitkälle raakaruo'asta.  Edelleen aion syödä kaikkea tarjottua ruokaa ja silloin tällöin käydä ulkona syömässä. En aio orjallisesti noudattaa mitään tiettyä syömissuuntausta vaan etsiä itselleni sopivan tavan syödä. Sokerin ja valkoiset vehnäjauhot (kuten myös hyvin pitkälle muutkin viljat) olisi tarkoitus vähentää ihan minimiin. Aion kyllä myös laihtua, mutta sen tulee tapahtua ruokavalion muutoksen sivutuotteena, tämä ei siis ole laidutuskuuri vaan pysyvä ruokavalion muutos.

Kirjoittelen siis ensi viikolla ruokapäiväkirjaa ja tuntemuksia omasta olostani. Virkistelen myös muistiani paastoamisesta (olen kokeillut sitä joskus) ja siihen ehkä palataan tulevaisuudessa.